Tauluna - pikkuleipämuotti
On tullut todettua monasti aiemminkin, että kun kaikki on jo keksitty, niin aloitetaan alusta. Taiturimainen blogisti, Ebe, oli tehnyt löydön kauppareissulla ja myöhemmin kotona sitten testannut ostostaan hyvin tuloksin. Oli syntynyt sieviä pipareita! Sillä aikaa kun Ebe Mansikkamäellä leipoo ja pähkäilee taikinansa kanssa, niin hiiri kirjoitaa hieman taustaa.
Viime marraskuussa oli nami-hiiri koonnut tekstiä pikkuleipä-tauluista, koska kaupat ja marketit olivat täynnä taas erilaisilla kuvioilla varustettuja pikkuleipiä. Kaikki muodotkin olivat koolla ja asiakkaiden valittavana. Oli vain tapahtunut jotain, sillä kuvat olivat tallessa blogin kuvapankissa, mutta käsinkirjoitettu luonnos on kadonnut omille teilleen. Siispä 'Da-Capo’ !
Nämä hollantilais-ranskalais-saksalaiset ja tietenkin siirtolaisten mukanaan kuljettamina amerikkalaistuneet 'piparit' ovat enimmäkseen katollisten maiden herkkuja. Aikoinaan muotteja on valmistettu veistämällä puusta. Pyökki tai kirsikkapuu olivat oiva materiaali kovaa, muttei liian kovia kaiverrukselle. Eli miehet ovat osallistuneet panoksellaan keittiön askareihin.
Aiheet piparien muoteille eli tauluille on saatu Raamatusta, luonnosta ja vuoden eri juhlista. Onpa niitä nimikoitu lahjoiksikin vauvoille ja morsiammille.
'Tekstiviestejä’ on käytetty myös, mutta se onkin ollut taitoa vaativa kaivertamista, raapustaa teksti peilikuvana.
Tuo 'taulu’ sanan käyttö ei ole ihmeellistä, sillä jouten ollessaan ne roikkuivat tupien seinillä! Edelleenkin näyttävät koristavan keittiöiden seiniä. Käyttö ei rajoitu suinkaan vain jouluun, vaan kaikkiin tapahtumiin ja perhejuhliin. Juhlapöytien voinapitkin koristeltiin kätevillä puisilla leimasinmuoteilla. Se tapa on hieman harvinaisempaa, mutta saa aina ansaitun huomionsa. Ja puiset kaulimet oli tehty helpottamaan perheenäidin urakkaa, joko 4, 6, 8 tai 12 kuvan sarjalla. Näistä kaulimista on muovinen moderni versio saanut selvästikin ideansa. Nami-hiirestä se muistuttaa kuitenkin enemmän maalitelaa, kuin esi-isäänsä kaulinta! .
Historia on speculaasilla todella pitkä alkaen jo 3000 vuotta eKr. Ihminen on silloinkin halunnut koristella ympäristöään ja itseään erilaisilla luonnonmateriaaleilla, saven tai puun avulla. Niistä on löydöksiä ja mielenkiintoisaa tarinaa ihan kirjaksi asti.
Speculaas, springerle tai shortbread ovat aina olleet koristelun kohteina. Ihan selvästi kaunis - pieni hunajakakku, kova valkoinen anisleipä, englantilaisten suosima shortbread tai Hollannista kotoisin oleva speculaas - maistuu tavallista herkummalta.
Koristeellisuutensa ja säilyvyytensä vuoksi, ohuet speculaasit ripustellaan edelleenkin joulukuusiin. Se on eurooppalainen traditio. Silloin käytetään muotteja, joihin on kaiverrettu myös 'reikä' nauhalle. - Tunnelmallisilta joulumarkkinoilta ei juuri aitoja puusta tehtyjä pikkuleipä-tauluja enää löydy. Ruskea, erehdyttävästi puuta muistuttava muovi on vallannut nämäkin markkinat. - Osa aidoista pikku-muoteista ja kauniisti kaiverretuista kaulimista ovat löytäneet tiensä museoihin.
Taikinat ovat hieman erilaisia eri maissa, riippuen myös käyttötarkoituksesta, suuhun vai koristeeksi. Erilaisilla mausteilla maustettuja ohjeita on monia, joista muutamat muistuttavat omaa 'nisse ja nasse' taikinaamme tai monen suosimaa murotaikinaa. Toisissa ohjeissa pyritään ohueen lopputulokseen ja siksi pikkuleivät on 'tuettu' ohuilla mantelisiivuilla kääntöpuolelta.
(kooste kerätty eri lähteistä, lehdistä ja kirjoista.)
